Minun Japanini

Kuvillani haluan tehdä kunniaa hienostuneelle japanilaiselle vanhan temppelirakentamisen perinteelle. Ilmava puurakentaminen limittyy saumattomasti hoidettuun puutarhaan ja ympäröivään luontoon.

Hiljaisuus ja rauha on täällä rakenteellista.

Japanilaisten suhde ikipuihinsa ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Puiden poistaminen yli­-ikäisinä tai niiden typistäminen ei tule kysymykseen. Kauas kurkottavat järeät oksat saavat alleen tuet. Näyttää itsestään selvältä, että puut jatkavat ikiaikaista oloaan, kun temppelissä kävijän oma aika on jo kauan sitten päättynyt.

Temppelit toimivat nykyjapanilaiselle keitaina, joihin suunnataan päiväretkille erityisesti kirsikan kukinnan aikaan. Paradoksaalista kylläkin, näissä rauhan tyyssijoina toimivissa temppelipuutarhoissa voi sesonkiaikoina kokea myös täydellisen tungoksen.

Ilkka Pöyhönen
Espoossa 20.11.2016